10 totuutta minusta:
1. Pidän sukupuolta yhtä merkityksettömänä asiana kuin vaikka ihonväriä.
2. Minulla on silmälasit.
3. Toinen korvani on hivenen ylempänä kuin toinen – just sen verran, että rillit ainakin tuntuu olevan aina vähä vinossa.
4. En usko jumalaan, avioliittoon enkä yhteen "ainoaan oikeaan".
5. Pidän parroista, etenkin "heviparroista".
6. Asuisin mieluiten jossain, jossa on aina viileä ilma.
7. Kannan aina kynää ja paperia mukanani vaikkapa runoinspiraation varalta.
8. En osaa elää niin vähällä rahalla kuin opiskelijan pitäisi, eli elän vähän yli varojeni.
9. Tulen iloisemmaksi lahjojen antamisesta kuin saamisesta, koska toisen ihmisen ilahduttaminen tekee minutkin iloiseksi.
10. Olen sanonut "minä rakastan sinua" vain yhdelle ihmiselle koko elämäni aikana.
9 asiaa, jotka haluaisin sanoa yhdeksälle eri ihmiselle:
1. "Tee se Pokémon-luonnetesti, jonka linkitin siulle, että saan tietää, mitä sait tulokseksi."
2. "Ajatteletko minuu koskaan?"
3. "Kuule, minuu kyllä jännittää aika paljo se torstai."
4. "Oon niin surullinen kaikesta, mitä on tapahtunu. Yritä jaksaa."
5. "Haluisin tutustuu sinuun, mut en uskalla tulla ikinä juttelemaan, jos nään siut jossain."
6. "Ikävä! Millon oisit tällä suunnalla liikkeellä?"
7. "Haluun pyytää anteeks sitä, että oot joskus luullu miun vihaavan sinuu."
8. "Voitko viedä miut huomenna juna-asemalle neljän jälkeen?"
9. "Hei voisitko neuloo miulle semmoset kärpässienisukat?"
8 ihmistä, jotka merkitsevät minulle paljon:
1. Mika
2. Leena
3. Suvi
4. Niko
5. Jenni
6. Timo
7. Marika
8. Ella
7 asiaa, jotka pyörivät mielessäni:
1. poikaystävän serkkujen kohtaaminen ekaa kertaa torstaina
2. kämppäni remontti
3. ensi kuun tentit
4. poikaystäväni syntymäpäivä, joka on parin viikon päästä
5. se, että aion leipoa myöhemmin
6. nälkä
7. kynsien lakkaaminen
6 asiaa, jotka teen ennen nukkumaanmenoa:
1. käyn suihkussa
2. syön iltapalaa
3. käyn wc:ssä
4. pesen hampaat
5. riisuudun
6. kömmin kullan kainaloon
5 tapaa saada sydämeni:
1. persoonallisuus, uskallus olla oma itsensä
2. avoin mieli ja suvaitsevaisuus
3. erilaisuuden arvostaminen
4. minun hyväksyminen omana itsenäni
5. huomaavaisuus
4 vaatekappaletta, jotka minulla on päälläni:
1. The Unseenin bändipaita
2. mustat housut
3. rintaliivit
4. alushousut
3 musiikkikappaletta, joita kuuntelen usein:
1. Siouxsie and the Banshees - Face to Face
2. Malice Mizer - Beast of Blood
3. IAMX - Into Asylum
2 asiaa, jotka haluan tehdä ennen kuin kuolen:
1. käydä The Wizarding World of Harry Potter -teemapuistossa Floridassa
2. ottaa tatuointi
1 tunnustus:
1. Olen ollut naisen kanssa, mutten ole koskaan ollut rakastunut naiseen.
31.7.2012
26.7.2012
Until fear no longer defines us – eli puhetta fobioista
(Ei, en pidä Ghost Brigadesta sen erikoisemmin, mutta levyn nimi vain tuntui sopivan tähän otsikoksi.)
Viime viikonloppuna katsoin poikaystäväni kanssa MacGyveriä juomapelin merkeissä. No, kohdalle sattui jakso, jossa oli miljoonittain vaarallisia tappajamuurahaisia, jotka hyökkäilivät jostain viidakon keskeltä ja tappoivat ihmisiä.
En pidä ollenkaan muurahaisista, en ole koskaan pitänyt. Itse asiassa kammoan niitä äärimmäisen paljon. Muurahaispelkoa kutsutaan myrmecofobiaksi. Minulla oli aika hankala olo katsoessani jaksoa, jossa ihmiset peittyivät kokonaan muurahaisiin, niitä vilisti iholla ja niitä oli kasvoilla ja hiuksissa ja kaikkialla. Ajattelin toiveikkaasti, että ehkä muurahaisia ei kuitenkaan olisi koko loppujakson ajan, mutta kyllähän niitä oli. Lopussa ne saatiin tapettua, mutta onnellinen loppu ei hirveästi minun ahdistunutta olotilaani auttanut. Rupesimme nukkumaan vähän ajan päästä – tai no poikaystäväni nukkui, itse istuin itkien ja täristen keittiön lattialla. En voinut pitkään aikaan ajatella mitään muuta kuin vain paljaalla iholla vilistäviä satoja muurahaisia. Lopulta sain itseni rauhoittumaan ja menin takaisin sänkyyn, mutta nukuin levottomasti ja katkonaisesti koko yön.
Joten jos joku haluaisi kiduttaa minua, muurahaiset olisivat täydellinen valinta, missä muodossa tahansa. Tällaisia tietoja ei kyllä ehkä pitäisi levitellä netissä kaikille. :D No, onneksi minulla ei taida olla kummemmin vihamiehiä.
Olen myös aina ollut aika ujo ja hiljainen, ja olen aina kovasti jännittänyt kaikenlaista esiintymistä. Kuitenkin aloin ala- ja yläasteen vaihteessa pukeutua persoonallisemmin, ja pienellä paikkakunnalla kaikki vähänkin erilaiset saavat kyllä huomiota osakseen, mutta ujouteni ei yltänyt niin pitkälle, että olisin pelännyt olla sitä mitä olen ja että olisin piiloutunut massamuodin sekaan.
Jossain vaiheessa ihmisten ja sosiaalisten tilanteiden välttely johti kuitenkin jonkinasteisen fobian syntymiseen. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että se on vain luontainen ominaisuuteni, mutta toisaalta se on kyllä fobiamaista. Yritän pysyä poissa ihmismassoista, koska saatan saada ahdistuskohtauksen sellaisen seassa. Koulun ruokalasta olen pari kertaa joutunut poistumaan kesken kaiken täristen, koska on ahdistanut niin paljon. Jos käyn keikalla, yritän päästä eteen tai sivulle, etten joudu olemaan keskellä ihmisten ympäröimänä. Ylioppilaskirjoituksissa rehtori järjesti minulle aina paikan takarivistä juuri tästä syystä.
Pelkään myös puhumista. Läheistenkin ihmisten kanssa se on hankalaa, mutta vähänkin vieraampien kanssa todella pelottavaa. Julkinen puhuminen ei ole sen helpompaa. En muutenkaan pidä puhumisesta, koska tunnen saavani ajatukseni paremmin ulos kirjoitettuun muotoon, en puhuttuun. Nykyään yritän kuitenkin pakottaa itseni pelottavilta tuntuviin sosiaalisiin tilanteisiin, koska olen huomannut sen auttavan hieman. Mutta en siltikään osaa mitään small talkia tai muuta turhanpäiväistä jutustelua, ja saatan olla pitkään hiljaa, mikä ahdistaa poikaystäväniikin toisinaan.
Muurahaispelko on voimistunut vuosien myötä, mutta sosiaalinen fobia tuntuu olevan ehkä hieman lievittymässä. Tai ehkä oma suhtautumiseni on muuttunut armollisemmaksi sitä kohtaan esiintymisvarmuuskurssien yms. myötä. Koen sen kuitenkin rajoittavan elämääni tavalla, joka toisinaan saa minut surulliseksi tai jopa vihaiseksi itselleni. Olen harkinnut lääkkeitä esiintymisjännityksen lievitykseen, ja niistä saattaisi olla hyötyä muutenkin.
Jos teillä on fobioita tai haluatte muuten keskustella aiheesta, se on tietenkin aina sallittua. :)
Viime viikonloppuna katsoin poikaystäväni kanssa MacGyveriä juomapelin merkeissä. No, kohdalle sattui jakso, jossa oli miljoonittain vaarallisia tappajamuurahaisia, jotka hyökkäilivät jostain viidakon keskeltä ja tappoivat ihmisiä.
En pidä ollenkaan muurahaisista, en ole koskaan pitänyt. Itse asiassa kammoan niitä äärimmäisen paljon. Muurahaispelkoa kutsutaan myrmecofobiaksi. Minulla oli aika hankala olo katsoessani jaksoa, jossa ihmiset peittyivät kokonaan muurahaisiin, niitä vilisti iholla ja niitä oli kasvoilla ja hiuksissa ja kaikkialla. Ajattelin toiveikkaasti, että ehkä muurahaisia ei kuitenkaan olisi koko loppujakson ajan, mutta kyllähän niitä oli. Lopussa ne saatiin tapettua, mutta onnellinen loppu ei hirveästi minun ahdistunutta olotilaani auttanut. Rupesimme nukkumaan vähän ajan päästä – tai no poikaystäväni nukkui, itse istuin itkien ja täristen keittiön lattialla. En voinut pitkään aikaan ajatella mitään muuta kuin vain paljaalla iholla vilistäviä satoja muurahaisia. Lopulta sain itseni rauhoittumaan ja menin takaisin sänkyyn, mutta nukuin levottomasti ja katkonaisesti koko yön.
Joten jos joku haluaisi kiduttaa minua, muurahaiset olisivat täydellinen valinta, missä muodossa tahansa. Tällaisia tietoja ei kyllä ehkä pitäisi levitellä netissä kaikille. :D No, onneksi minulla ei taida olla kummemmin vihamiehiä.
Olen myös aina ollut aika ujo ja hiljainen, ja olen aina kovasti jännittänyt kaikenlaista esiintymistä. Kuitenkin aloin ala- ja yläasteen vaihteessa pukeutua persoonallisemmin, ja pienellä paikkakunnalla kaikki vähänkin erilaiset saavat kyllä huomiota osakseen, mutta ujouteni ei yltänyt niin pitkälle, että olisin pelännyt olla sitä mitä olen ja että olisin piiloutunut massamuodin sekaan.
Jossain vaiheessa ihmisten ja sosiaalisten tilanteiden välttely johti kuitenkin jonkinasteisen fobian syntymiseen. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että se on vain luontainen ominaisuuteni, mutta toisaalta se on kyllä fobiamaista. Yritän pysyä poissa ihmismassoista, koska saatan saada ahdistuskohtauksen sellaisen seassa. Koulun ruokalasta olen pari kertaa joutunut poistumaan kesken kaiken täristen, koska on ahdistanut niin paljon. Jos käyn keikalla, yritän päästä eteen tai sivulle, etten joudu olemaan keskellä ihmisten ympäröimänä. Ylioppilaskirjoituksissa rehtori järjesti minulle aina paikan takarivistä juuri tästä syystä.
Pelkään myös puhumista. Läheistenkin ihmisten kanssa se on hankalaa, mutta vähänkin vieraampien kanssa todella pelottavaa. Julkinen puhuminen ei ole sen helpompaa. En muutenkaan pidä puhumisesta, koska tunnen saavani ajatukseni paremmin ulos kirjoitettuun muotoon, en puhuttuun. Nykyään yritän kuitenkin pakottaa itseni pelottavilta tuntuviin sosiaalisiin tilanteisiin, koska olen huomannut sen auttavan hieman. Mutta en siltikään osaa mitään small talkia tai muuta turhanpäiväistä jutustelua, ja saatan olla pitkään hiljaa, mikä ahdistaa poikaystäväniikin toisinaan.
Muurahaispelko on voimistunut vuosien myötä, mutta sosiaalinen fobia tuntuu olevan ehkä hieman lievittymässä. Tai ehkä oma suhtautumiseni on muuttunut armollisemmaksi sitä kohtaan esiintymisvarmuuskurssien yms. myötä. Koen sen kuitenkin rajoittavan elämääni tavalla, joka toisinaan saa minut surulliseksi tai jopa vihaiseksi itselleni. Olen harkinnut lääkkeitä esiintymisjännityksen lievitykseen, ja niistä saattaisi olla hyötyä muutenkin.
Jos teillä on fobioita tai haluatte muuten keskustella aiheesta, se on tietenkin aina sallittua. :)
25.7.2012
Pieni tyttö isossa kaupungissa
Terveisiä Helsingistä, kauniista pääkaupungistamme! Kävin siellä tosiaan viime viikolla. En kovin innoissani ollut sinne kyllä menossa, vaikka Helsingistä kovasti pidänkin, mutta loppujen lopuksi se oli sitten kuitenkin ihan hyvä reissu. Yhden päivän shoppailimme ja toisen olimme Linnanmäellä. Löysin kaikkea kivaa ja nättiä itselleni. ^_^ Tässä kuvia pääostoksistani!
Noiden lisäksi ostin mm. verkkopaidan ja Dir en Grey -bändipaidan ja jotain muuta pientä, jota en jaksa kuvata. Tota silmämunamekkoo oon himoinnu jo pitkään, ja nyt sain sen. ♥
Shoppailupäivän asuni oli tällainen:
Jotenkin tosi levottoman oloinen postaus mielestäni. Ehkä oon vaan ite levoton. Oon muuten miettiny, että voisin jossain vaiheessa alkaa kääntää näitä tekstejä myös englanniksi, koska miulla on jo pari ei-suomalaista lukijaa. Ja kääntäjä oikeestaan on miun haaveammatti. Yks niistä.
Ai niin, sain muuten nimipäivälahjaksi Stam1nan ABCD-bändipaidan. Se on hieno.
Seuraavassa postauksessa puhun varmaan fobioista, koska oon niin fobioitunut, ja eräs tietty fobiani on tässä viime aikoina vain aktivoitunut enemmän. Nyt meen purkamaan levottomuuttani johonkin.
 |
| sushitarvikkeita Tokyokanista: merilevää, wasabia, syömäpuikkoja, dippikulho |
 |
| Poizen Industriesin leikkikorsetti |
 |
| Burleskan Lucy Skirt |
 |
| Hell Bunnyn Eyeball Dress |
 |
| Hell Bunnyn Momoko Dress |
Noiden lisäksi ostin mm. verkkopaidan ja Dir en Grey -bändipaidan ja jotain muuta pientä, jota en jaksa kuvata. Tota silmämunamekkoo oon himoinnu jo pitkään, ja nyt sain sen. ♥
Shoppailupäivän asuni oli tällainen:
Heartlessin paita, Seppälän hame, jotkut random pinkit sukkikset ja mustat verkkosukkahousut, Seppälän pitsitennarit, verkkohansikkaat, Gina Tricot'n kaulakoru, Ninjan rannekorut. Noi rannekorut löyty päivän aikana, ja ne sopi paitaani niin hyvin, että ne oli pakko ostaa. :)
Pääsinpä muuten japanilaiseen tv-dokumenttiin! Joo. Oli aika jännittävää. Japanilainen kuvausryhmä kuvasi Hellsinki Rock Shoppii, ja satuin siihen paikalle. Ne teki dokumenttii suomalaisesta metallikulttuurista ja kyselivät sit miulta kaikkee aiheeseen liittyvää. Ostin muuten sen Diru-paidan just ennen tota haastatteluu. :D
Oon kyllä enemmän rokkari kuin metallisti, mut mikäs siinä, vastailin kiltisti.
Linnanmäeltä on jotain hassuja kuvia.
Jotenkin tosi levottoman oloinen postaus mielestäni. Ehkä oon vaan ite levoton. Oon muuten miettiny, että voisin jossain vaiheessa alkaa kääntää näitä tekstejä myös englanniksi, koska miulla on jo pari ei-suomalaista lukijaa. Ja kääntäjä oikeestaan on miun haaveammatti. Yks niistä.
Ai niin, sain muuten nimipäivälahjaksi Stam1nan ABCD-bändipaidan. Se on hieno.
Seuraavassa postauksessa puhun varmaan fobioista, koska oon niin fobioitunut, ja eräs tietty fobiani on tässä viime aikoina vain aktivoitunut enemmän. Nyt meen purkamaan levottomuuttani johonkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)