Pääsiäinen ei merkitse minulle muuta kuin lomaa ja suklaamunia. Niin se vain on. En ole uskonnollinen, eikä uskonnollisilla juhlilla ole kohdallani mitään syvempää merkitystä. Mutta ymmärrän kyllä, että juhlapyhien maallistuminen kyllä varmasti ärsyttää ja suututtaa uskon ihmisiä. Mitä tekemistä nykyajan joulullakaan on enää Jeesuksen kanssa? Ei mitään. (Minusta hyvä niin, mutta kaikki eivät ajattele samalla tavalla.)
Olen miettinyt, milloinkahan ihminen on tarpeeksi vanha sanoakseen vanhemmilleen juhlapyhien aikaan, että "hei sori, en tuu nyt kotiin, haluun viettää lomaa oman kullan kanssa" – vai onkohan milloinkaan. Aina pitää raahautua kotiin "ilostuttamaan" perhettä. Asia on kuitenkin niin, että miellän kumppanini enemmän perheeksi kuin vanhempani ja sisarukseni. Jälkimmäiset ovat toki samaa verta ja lihaa kuin minä, mutta olen aina tuntenut olevani vähän ulkopuolinen. Tunnen olevani enemmänkin loukussa heihin. Verisiteet ovat verisiteet. Viettäisin mieluummin lomani rauhassa kultani kanssa, mutta ei.
No, sellaista on elämä. Onneksi en itse aio hankkia lapsia.
Näin muuten viime yönä unta, jossa ajelin pääni ja katsoin peilistä, kuinka rintani surkastuivat ja rintakehäni muuttui miehekkäämmäksi. En osaa oikein suhtautua tähän asiaan, jota pohdiskelin eräässä postauksessanikin viime kuun puolella. Olen muulloinkin nähnyt unia, joissa olen mies; etenkin seksiunissa olen usein peniksellinen. Mitä se tarkoittaa? Yrittääkö alitajuntani viestiä minulle, että olenkin oikeasti mies? Vai korostuuko sisäinen androgyyniyteni vain?
Tuo on kyllä totta, että joskus muut tuntuvat olevan enemmän omaa perhettä kuin varsinainen perhe itsessään. Ja jotenkin mie olen myös pohtinyt sitä, miksi työssäkäyvillä, mutta kuitenkin saman matkan päässä asuvilla vanhemmilla sisaruksilla on ikäänkuin "oikeus" olla tulematta kotiin juhlapyhinä (tai käydä vain kääntymässä kotona), kun taas opiskeleva kuopus miltei pakotetaan joka lomalla ja pyhänä kotiin. Vaikeaa :/
VastaaPoista