It's a cruel summer, leaving me here on my own

Kesä on tainnu nyt kunnolla saapuu tähänkin maailman kolkkaan. Kesä tuo mukanaan myös etäsuhteen kumppanini lähtiessä muille maille kahdeksi kuukaudeksi. Lento Britanniaan lähtee lauantaina, ja tänään saattelin hänet juna-asemalle, josta hän suuntasi vanhempiensa luokse näiksi pariksi viime päiväksi.

Viime päivät täällä on menneet melko haikeissa tunnelmissa. Me ollaan vietetty tavallista enemmän aikaa yhdessä, ja eilen nautimme viimeisestä kokonaisesta yhteisestä päivästämme mm. herkullisen aterian, viinin ja elokuvan parissa.

NOOT NOOT

Pingviinikortti toivotteli matkamiehelle onnea uusiin seikkailuihin. Ensimmäinen, noin kuukauden mittainen pysäkki on Belfastissa, Pohjois-Irlannissa. Matkaaja ei oo kovinkaan tottunut juomaan olutta, jota epäilemättä määränpäässä useimmiten nautitaan, ja olisin halunnut tutustuttaa tätä pohjois-irlantilaiseen olueen jo etukäteen, mutta valitettavasti paikallisessa Alkossa ei ollu mitään pohjois-irlantilaista eikä ees irlantilaista, joten päädyin sit skotlantilaiseen punkkariolueen.

"BrewDog's beers are the epitome of pure punk. We  brew uncompromising, bold and irreverent beer, beer wit h a soul and a purpose. Ditch the mainstream and say hello to BrewDog."

Tänään olin pukeutunu tosi kasuaalisti, en käyttäny ollenkaan silmämeikkii ja päällä oli mm. tollanen H&M:n säkkimäinen paita. Yleensä en muuten tykkää noin väljistä vaatteista, mutta toi paita on ihan ok, vaikkei se mitenkään muotoja imartelekaan. :D

En oo koskaan oikein lämmennyt myöskään leopardikuosille, mut ostinpa kuitenkin tollaiset sukkahousut matkaanlähtijän iloksi, koska sitä noi eläinkuosit miellyttää aika kovasti. Ei noi nyt niin pahalta sit jalassa näyttänytkään kuin oletin, ja nää jalassa tepastelin sit juna-asemallekin.

Onhan tää aika omituista ajatella, että nyt joudun tosiaan kahden kuukauden ajan mm. nukkumaan yksin, juomaan aamukahvit yksin, tekemään ruokaa ja leipomaan vain itselleni. Ei sitä voi kunnolla tajuta vielä tässä vaiheessa. Oon vähä huolissani siitä, kun oon niin helposti erakoituva ja masisteleva persoona, mutta oon päättäny yrittää järjestää itelleni mahdollisimman paljo kaikkee (toivottavasti kivaa) tekemistä ja ihmisten kanssa olemista, etten oikeesti vaan makaa kahta kuukautta sängyn pohjalla laskemassa sekunteja jälleennäkemiseen. Tällä viikolla on onneks ainakin Hohto-sateenkaariviikko, josta löytyy helposti puuhaa loppuviikolle.

Haluun päättää tän postauksen Nalle Puh -sitaattiin ja biisiin, joka sopii tunnelmaltaan jotenkin omiin tunnelmiini. Hyvää kesää kaikille, ja toivottavasti omastanikaan ei tuu ihan niin onneton kuin pelkään. (Luultavasti ei tuukaan.)

"How lucky I am to have something

that makes saying goodbye so hard."

- Winnie the Pooh